Hola! Mulla oli tossa jo kesäkuussa parin viikon kesäloma duunista. Pidän vuosilomani kolmessa osassa, tämä takana ollut oli ensimmäinen. Sitten mulla on Ruisrock-viikko vapautta ja syksyllä vielä sitten ne viimeiset vapauspävitä. Ensimmäinen lomapätkä oli tosi huippu, mutta kaikkea muuta kuin lepoa ja höntsäilyä. Käytännössä koko loma meni abroad, koska matkailu on musiikin jälkeen se muikein juttu. Ei me kovin pitkällä käyty frendien kanssa - eka viikko Tartussa ja toinen Stokiksessa. Aattelin nyt kuvien kera vähän kertoa mitä me duunattiin.
Matka alkoi aamulla ja solen skinas nätisti. Tsiigailtiin laivaa seuraavia lokkeja ja ihmeteltiin, kuinka niin monelta linnulta puuttui jalka. Joiltain vain uupui se räpylä, mutta toisilla oli ihan koko jalka irti. Voi kuinka karua, jos lokit ei muuten olisi niin dickhead-fågeleit ni olisin antanu niille tsemppihalin.
Niko koitti parhaansa mukaan lentää perille ennen botskii, mutta huonostihan se päätyi. Meinaan Eestin ilmavoimat luuli, että Suomi on aloittanut sodan ja alko tulittaa meidän lentävää sankaria. Jäbä lensi takaisin laivaan ja onnistuttiin morsettamaan virallinen anteeksipyyntö ja luvattiin käsi sydämellä, ettei enä jatkossa loukattaisi Eestin ilmatilaa.
Tallinnasta Tartuun pääs kätevästi maailman kivoimmalla dösällä. LuxExpressillä matkustaminen ei tuntunut matkustamiselta ollenkaan. Jokaisen penkin edessä oli oma tabletti, jossa oli wannabe-Spotify, almost-Netflix, internet ja läjä pelejä. Matka makso 3e per naama ja bussissa sai lisäksi ilmaista kahvia ja teetä. Yleensä mä maksan sen +-3e mun teestä, jos nappaan aamukupillisen tosta Albertinkadulta haha. Tässä kuvassa ollaan just saavuttu Tartuun ja Emajoki takanani oli kaunis.
Tässä me ollaan Tartun Luonnontieteellisessä museossa. Mesta oli ihan nätti, mutta siis ei missään mielessä yltänyt samoihin fääreihin kuin meiän oma museo. Eläimet oli selkeästi tosi vanhoja ja toki niillä on vintagearvoo ihan törkeästi - mutta kun on kierrellyt useita luonnontieteellisiä museoita maailmalla - ni voin sanoa, että kyllä ne eniten "crappy taxidermyt" löytyi täältä. Muuten mesta oli tosi hyvin duunattu ja erityisesti havainnollistavaa teknologiaa ja pelejä oli riittämiin.
Käytiin tsiigaa maisemia vanhasta observatorioista. Oli kuumottavaa kun ukkonen lähestyi ja oltiin maailman huipulla. Onneks salama ei iskenyt meihin - Niko taas on selvästi iskenyt silmänsä johonkin. Ei tarvitse katsoa kameraan ei haha.
Ajettiin läpällä Nikon kanssa viikset, mutta saatiin niin ankaraa palautetta niistä, että ajettiin nekin pois samana päivänä. Tässä kuvassa Aaron tuntee jotain niskastaan, eikä pidä siitä.
Minä ja pullanmuruharavat
Ehkä Tartun hienoin graffitti. Tähän seinään kuului joku huikea legenda, mutta en yhtään muista muuta kuin, että siihen liittyi joku mummo. Mulla kesti monta minuuttia saada suostuteltua toinen jäbistä poseeraamaan tässä kuvassa. Aaron suostuikin lopulta poseeraamaan mulle - hyvin jäbä peittää ärtymyksen tässä photossa haha.
Tässä mestassa oli tosi paljon kimalaisia. Ja vaikka ne nyt ei tee ikinä mitään kenellekään niin kyllä mä aveciksi ottaisin linnanjuhliin vaikka perhosen.
Myöhemmin Aaron meni päikkäreille ja me alettiin integroitua Tartulaiseen yhteiskuntaan. Löydettiin yhden sillan alta tosi kiva mesta, jonne oli kuumottava kivuta, mutta oli kyll ihan legendaariset jutut tuolla noin.
Jokainen kaupunkijoki näyttää yöllä samalta - hienolta, mutta samalta.
Kaikki on vaan Aurajoki eri terdeillä.
Tässä Aaron ja Tanja. Nöyrät kiitokset, että saatiin nukkua joka yö Tanjan lattialla. Kuten kuvasta näkee, hänellä ei mennyt hermo meihin hihihi.
Mentiin hassuun baariin, joka oli rakennettu kallion sisään. Siellä oli Beer Pong-skaba johon pientä maksua vastaan sai osallistua pareittain. Osallistuttiin Nikon kanssa ja meijän tiimin nimi oli Dragon Mega Slayers, olisitte nähneet juontajan naaman kun kutsui meidät kisaan. Ei voitettu :(
En ikinä olisi uskonut, että näkisin Aaronin urheilemssa, mutta tässä se nyt todistettiin.
Baarin pihalla oli hylätty rämä auto ja Niko koitti parhaansa korjata sitä. Kuten naamasta huomaatte, ei Puuha-Niko tällä kertaa onnistunut toimissaan ja jouduimme tyytymään autossa istumiseen - mikä ei ollut ollenlaan hassumpaa.
Kotimatkalla pysähdyimme vielä Tartun omaan klubiin, josta tuli mieleen lähinnä mikä vain Sedula - paitsi semisti halvempi. Viski, Gin, Tequila, Olut, Siideri, Lonkero, Shotit - kaikki maksoi egen. Me oltiin kaikki oikeasti tosi hyvässä hapessa - överihinnoista huolimatta. Todisteeksi otin kuvan Nikosta kotimatkalla ottamasta aurinkoa. Hölmö Niko, on turhaa ottaa aurinkoa takki päällä - ja kovin vaarallista keskellä tietä.
Tässä otamme Nikon kanssa aurinkoa viime kesänä Ranskassa.
Valvottiin Nikon kanssa koko yö puhuen vakavista asioista. Sälekaihtimet olivat niin huonot, että molempia vähän mökötytti, kun koitimme aamuauringon paistaessa mennä nukkumaan.
Jos bongaatte Stadissa tuollaisia kuvan tarroja niin huutakaa "Hep"
Unirytmi oli vähän nurinperinympäri. Aamuyöllä kadut olivat hiljaisia ja hiljaisuutta kunnioittaen mekin tallusteltiin aina hipihiljaa. Tämän kuvan aikaan olimme hengähdystauolla ihan huikeasta baarista nimeltä Zavood. Jos nyt joku koskaan teistä lukijoista päättää lähteä Tartuun niin tuo Zavood on aivan ehdoton mesta käydä tsiigaa - jos löydätte sinne sisäänkäyntiä muhaha ;)
Tässä meikä Ahhaa-tiedekeskuksen siisteimmässä jutussa - lentosimulaattorissa! Lysti ei kuulunut tiedekeskuksen sisäänpääsyyn vaan siitä piti hieman maksaa ylimääräistä. Itse vedin pari rallia tuolla vempaimella ja sanon, että otti söpösti mahasta. Olin puolet ajasta ihan väärinpäin ja varpaita kutitti.
Viroseikkailun jälkeen näytin Johan & Nyström-herralta ja alotin toisen matkani Stokikseen matkakumppanina Eeva. Varasimme
Airbnb:n kautta nukkupaikan Södermalmilta, ihan Gögatanin nurkalla. Jo ensimmäisenä päivänä menin koko kahden viikon matkabudjetin yli ja joudun leikkimään aikuista aka viilaamaan luottokorttia.
Ekana päivänä otimme bussin Hagaan, Fjärilshusetiin, jossa oli kuulemma Pohjoismaiden suurin akvaario. Tämä akvaario oli se mitä se lupasi olla - suuri akvaario - vaan ei mitään muuta. Luulin, ett tässä kontekstissa kyse olisi paikasta, jossa olisi läjäkaupalle erilaisia akvaarioita täynnä huikeita kaloja ja öttejä. Mestassa oli kuitenkin vain yksi kappale akvaarioita. Se yksi kappale oli todella iso, mutta semi turha. "Muutamia hienoja haita tungettu parin pikkukalan kanssa pulikoimaan" olisi oivallinen tiivistelmä mestasta. No okei, oli siellä ihan pari pikkuakvaarioita, mutta ei mitään mikä olisi herättänyt suurempia tuntemuksia.
Akvaarion lisäksi siellä oli perhostarha, joka oli tosi symppis. Lämpöä ja ilmankosteutta oli aivan överisti ja meidän vesipullot tyhjentyivät hetkessä. Näimme monia kauniita perhosia ja luulin jo hetken tulleeni oikeaan viidakkoon. Ehdottoman kiva mesta!
Perhosviidakossa oli myös taikapeili, joka näytti vuoteen 2026.
Haga oli kokonaisuudessaan iso kaunis puisto, jossa pidimme pienen piknikin. Eeva teki hienoja temppuja ja aika kului yllättävän nopeasti, kohta oli jo kiire noutamaan meidän nukkupaikan avaimet. Kun myöhemmin saimme matkalaukut jemmattua, lähdimme tutkimaan Södermalmia ja kiertelimmenin pitkän tovin ihaillen aluetta. Södermalm on kymmen numeroa miellyttävämpä mesta kuin Östermalm. Kävelimme varmasti yli 10km yhteensä pitkin poikin ja lopulta pääsyimme Bananas-nimiseen pizzeriaan, joka nimestään huolimatta ei onneksi tyrkyttänyt banaania eikä ananasta pizzoihin. Yritimme tulkita ruotsinkielistä menuuta muttemme ymmärtäneet ihan kaikkia sanoja - onneksi tarjoilia toi meille kansainvälisen ruokalistan, jonka piti olla englanninkielinen. Pian meille selvisi, että juuri nämä asiat joita emme ymmärtäneet alkuperäisessä menussa olikin italiaa - ja juuri ne sanat olivat ihan samat tässä uudessa turistimenussakin. Massu kurni ja tilasimmekin hieman riskillä. Onni kuitenkin suosi meitä ja saimme aivan huikean hyvät pizzat!
Käytiin tsiigaa Vasa-laivaa ja pakko sanoa, että se oli way better kuin muistin. Ja vielä itse laivaa vakuuttavampi juttu oli se projekti kuinka se nostettiin sieltä merestä ylös. Mä en aio tähän listata kuinka se nosto-operaatio tapahtui, mutta jos lukija nyt on menossa käymään Stokiksessa ja raahauutuu Vasa-museoon - niin please, lukekaa kaikki mahdollinen siitä nostosta ja kunnostuksesta. Ihan huikean mielenkiintoista. Ja tosiaan, jokainen voi googlaa miltä se itse laiva näyttää, siksi mun mielestä Eevan ja mun Vasa-museoinnisti voi mielummin julkaista selfien haha.
Ja Vasa-laivaa upeampi mesta on Junibacken. Oikeasti varmasti mun vuoden kohokohta oli päästä nyt jo ehkä viidennen kerran tonne. Junibackenissa on aivan tajuttoman tylsä lastenmuseoksi itseään kutsuva lasten leikkimesta ja ylihinnoiteltu rafla. Mutta se mikä siitä tekee maailman kivoimman jutun on Junibackenin Tåget. Siellä on sellainen hitaasti sivuttain kulkeva vaunu, joka kiertää Astrid Lindgrenin satujen läpi. Sinne on rakennettu pikkutarkkaan kohtauksia klassikkosaduista ja jaksan rakastua niihin aina vain uudestaan. Ainoa suru tossa paikassa on se, että aiemmin semmoinen kuumottava Katla-lohikäärme on pienennetty ihan hirveesti siinä vaunumatkassa - ja sain syyksi, että se alkuperäinen iso traumatisoi liikaa lapsia ja, että tämä nykyinen on paljon perheystävällisempi.
Olin niin mökö siitä aiemmin mainitusta tylsästä akvaariosta, että käytiin vielä toisessa semmoisessa. Tämä oli kuintekin enemmän sellainen Sea Life tyylinen, missä fisuja oli ihan huikeasti ja tykästyin tähän kovasti. Lisäksi tää akvaario ei ollut vain tylsää käytävää vaan tässä esim. amazonin kalat oli oikeasti laitettu sellaiseen miniviidakkoon, missä myrskysi ja oli tosi pimeää. Ja esim. jos halusit mennä katsomaan millaisia kaloja saattaa elää mystisissä ja likaisissa viemäreissä - sun piti kiivetä kuumottava tikkaat viemärikaivoa alas. Pikkujutuilla saadaan hurjasti jännitystä lisää.
Kierrettiin koko Skansen läpikotaisin ja jostain kummasta syystä siellä ei ollut juuri ketään meidän lisäksi. Muutama venäläisturisti, muttei muita. Kierrettiin koko mesta kaikessa hiljaisuudessa ja nähtiin kaikki muut eläimet paitsi sudet - ne olivat hyvin piilossa. Eläin, joka taas ei ollut piilossa, oli valkoposkihanhi. Tuo sotaisa ja verenhimoinen lintu terrorisoi näemme myös Ruotsin maaperällä. Ei ollut yhtään kiva kävellä läpi hanhiparvien, jotka olivat päättäneet vallata kävelytiet.
Yhtenä päivänä päätimme, ettemme aktivoituisi liikaa ja päätimme vain kulkea sinne minne nokka meidät kuljettaisi. Oli niin kuuma, että varpaissa lämpötila muuttui jo kolminumeroiseksi. Lisäksi mustat pillifarkut eivät olleet paras valinta paahteeseen. Mutta minkäs teen, kun minulla ei ole muita housuja haha. Södermalm-stiflauksen jälkeen päädyimme tutkimaan myös Östermalmia ja tuntien seikkailun jälkeen lähdimme oluelle ystäviemme Joelin ja Selman kanssa. Nämä hurmaavat pörröpäät olivat sattumalta samaan aikaan Stokiksessa ja meillä oli mukava ilta yhdessä.
Tutkimme kahvilla istuessamme ihmisten habitusta ja kyllä näyttää siltä, että Stokiksessa ihmiset panostavat enemmän ulkonäköönsä. En sanoisi, että heidän tyyli olisi hienompi kuin Suomessa - mutta siis selvästi useampi oli miettiyt nappi kerrallaan mitä oli laittanut päälle. Minä en ollut miettinyt nappejani kunnolla - ja näytin tylsältä omalta itseltäni.
Yayy siinä oli pari photoa ja tarinaa mun lomasta.
Ensi kertaan!
- Mikko
